6. viikko & Puolivälin tilinpäätös

Ma   Lepo

Ti     Peruslenkki 7,4km (vauhti 7:14)

Ke    Pitkä lenkki 15,0km (vauhti 7:16)*

To    Crosstrainer 45min + lihaskuntoa

Pe    Lepo

La    2 x 2000m 5:00-vauhdilla, yht. 7,4km**

Su    Crosstrainer 50min + lihaskuntoa

*Tämän viikon pitkällä lenkillä keskityin siihen, että lähden tooodella hitaasti liikkeelle. Se olikin erittäin järkevästi tehty, sillä voimat riittivät edellisiä viikkoja paremmin koko lenkin ajaksi, vaikka keskivauhti oli suunnilleen sama. Aiempina viikkoina on tullut lähdettyä liian kovaa ja fiilis lenkin loppupuolella on ollut vähän epämukava. Tämä lenkki oli kuitenkin oikein nautinnollinen ihan alusta loppuun.

**Siitä huolimatta, että lähdin lenkille inhokkiaikaani aamulla, juoksu sujui aivan mainiosti. 5:00-vauhti tuntui hyvältä. Alunperin olin ajatellut tehdä kolme vetoa, mutta ajanpuutteen vuoksi tein vain kaksi. Tämä osoittautui ehkä ihan hyväksi ratkaisuksi muutenkin, sillä ei näissä intervallitreeneissä saisi itseään ihan piippuun juosta. Muuten palautumisessa kestää liian kauan.

PUOLIVÄLIN TILINPÄÄTÖS

Nyt on puolet mun 12 viikon projektista mennyt. Pienoisia juoksuvammoja on juoksumäärien kasvattamisesta johtuen ilmaantunut, mutta vastapainoksi olen huomannut myös kunnon kehittymistä. Pitkät lenkit ei enää tunnu loppua kohti niin raskailta, ja niistä palautuukin suht nopeasti. Myös vetojen juoksentelu 5:00-vauhdilla alkaa jo olla melko sujuvaa.

Oli ihan hauska lukea mun ensimmäinen blogautus nyt uudestaan. Silloin uhosin, että teen lihaskuntoa jos sattuu huvittamaan. Tähän mennessä olen kuitenkin jo huomannut, että lihaskunnon (ja lihashuollon) tekeminen on edellytys sille, että pystyy ylipäänsä juoksemaan. Jossain päivityksessä tuli myös todettua, että punttien nostelu on ihan tylsää. Nyt olen kuitenkin yrittänyt tehdä sitä suht säännöllisesti korvaavien crosstrainertreenien perään, ja se on toistaiseksi ollut ihan mukiinmenevää hommaa. Mutta ei silti mitään juoksemiseen verrattuna. :)

Summa summarum, juokseminen maistuu edelleen, ja siinä sivussa 50 minuutin alituskin alkaa tuntua pikku hiljaa realistisemmalta. Mutta tärkeintä ei ole määränpää vaan itse matka!

Terveisin Johanna